maanantai 20. helmikuuta 2017

Saran tapaturma

Heti Tapahtuman jälkeisenä päivänä kohtalo puuttui peliin. Olimme pellolla ulkoilemassa, ja jo palaamassa takaisin viiden maissa. Meno oli rauhallista ja Sara käveli takanani, kun kuulin pienen vinkaisun. Muut koirat menivät edessäpäin mutta ilmeisesti Sara oli joko astunut harhaan tai liukastunut, joka tapauksessa sen oikean etutassun sisin pitkä varvas sojotti poikittain sivulle. Siinäpä olikin pulma. Varvas sijoiltaan eikä yhtään lyhyttä helppoa paluureittiä, kun peltoreitti on katkaistu Viirinlaakson rakennustyön alle. Oli kaksi mahdollisuutta: kävellä alas Tokmannin luo ja kiertää Klaukkalantien kautta Myllytielle asti, matkaa olisi tullut kai toista kilometriä, tai kiivetä liukkaan lumisen metsäkallion yli tietämättä pääseekö mistään pujahtamaan omalle kotitielle enää. Valitsin sen. Neljän koiran kanssa hitaasti, Saraa alamäissä kantaen, välillä hitaasti taluttaen etenimme. Tajusin kyllä miten paljon sitä sattui, sanoin vain että mennään lääkäriin. Kun tulimme kotiin, Sara jäi suoraan auton viereen seisomaan. Pakko oli vielä nostaa se sisälle, että pääsin soittamaan. Aistissa ei vastattu ollenkaan, Tammiston Evidensiassa sanottiin että heillä on monen tunnin jonot, ja ehdotettiin Remediumia Espoossa.

Remediumiin sitten pääsimme ja navigaattori neuvoi perille. Useampi tunti sielläkin meni, mutta varvas saatiin paikoilleen juuri kun eläinlääkäri aikoi luovuttaa! Ja ensimmäisen tutkimuksen jälkeen, kun sydän ja keuhkot oli kuunneltu mutta varvasta ei oltu vielä hoidettu, jouduimme uudelleen odotushuoneeseen. Mitä teki ihana Sara? Hetken odotuksen jälkeen marssi takaisin vastaanottohuoneen ovelle, kun ei häntä autettu vielä!! Puoli yksitoista tultiin kotiin tassu paketissa ja ohjeena mennä ortopedin luo, koska tämä ell ei ollut ortopedi. Sain rtg-kuvat sähköpostiin, ja keskiviikkoaamuna kävimme vielä ortopedin luona. Kaikki hyvin, ja Sara toipuu nyt levossa. Mitään ei murtunut, eikä mitään "siteitä" ole katkennut, eli lumpsahdus oli "siisti". Varmaan Saran ikä vaikuttaa jo siihen, että paikat alkavat pettää. Mummukan mieli on kuitenkin korkealla, ja onneksi se pääsee omalle pihalle käppäilemään aina kun haluaa. Muutama viikko mennään tukisiteen kanssa ja käydään vielä uudessa tsekissä ensi viikolla. Tulehduskipulääke oli päällä tähän asti. Alla video Saran eilisestä pikakäynnistä ulkona, tänään käveltiin vähän pitempi kierros.




Ei kommentteja:

Viron reissulla Elsalle menestystä!

Vaikka vuosi jo ehti vaihtua ja 2024 alkaa, palaan vielä viime vuoteen. Huomasin yhtäkkiä, että olen unohtanut päivittää Viron-matkamme tulo...